Ahdistus on sana, jonka moni meistä tunnistaa. Se voi arkikielessä tarkoittaa hetken puristavaa oloa, levottomuutta kehossa tai jopa vaikeasti määriteltävää sisäistä painetta. Ennen kuin mennään pidemmälle, on tärkeää erottaa kaksi eri ilmiötä toisistaan: ahdistuksen tunne ja ahdistuneisuushäiriö

Ahdistus tunteena kuuluu elämään

Ahdistuksen tunne on osa normaalia ihmiselämää. Se on epämukava, usein tilanteeseen liittyvä kokemus, joka tulee ja menee. Toisinaan se voi liittyä jännitykseen, epävarmuuteen tai siihen, että olemme tekemässä jotain meille uutta tai tärkeää. Ahdistuneisuushäiriö taas on pitkäkestoinen, elämää rajoittava tila, jossa ahdistus on lähes jatkuva seuralainen. Tämä kirjoitus keskittyy kuitenkin arkisempaan mutta yleiseen ilmiöön eli ahdistuksen tunteeseen.

Mitä kehossa tapahtuu, kun ahdistus iskee?

Ahdistuksen tunne voi näkyä eri tavoin eri ihmisillä. Joillekin se tarkoittaa lamaantumista, toisille pakonomaista toimeliaisuutta. Fyysiset reaktiot, kuten sydämen sykkeen kiihtyminen, hengityksen tihentyminen tai vatsan kiertäminen, voivat tuntua uhkaavilta, vaikka ne ovatkin kehon luonnollisia vasteita. Usein ratkaisevaa on se, miten tulkitsemme näitä tuntemuksia. Sama kehon reaktio voi toisessa tilanteessa tuntua innostukselta ja toisessa ahdistukselta. Tulkitsemme kehoa ja sen viestejä aina oman kokemushistoriamme ja ympäristön kautta.

Liikunta tarjoaa turvallisen tavan kohdata epämukavuutta

Liikunta ei poista ahdistusta, mutta se voi olla keino oppia olemaan sen kanssa. Yksi liikunnan tärkeimmistä vaikutuksista on se, että se tarjoaa mahdollisuuden kohdata epämukavia kehotuntemuksia hallitussa ympäristössä. Liikunta itsessään voi nostaa sykettä, hengästyttää ja aiheuttaa kehollisia tuntemuksia, jotka muistuttavat ahdistusta. Ero on siinä, että liikunnan aikana ihminen voi itse säädellä tilannetta. Hän voi pysähtyä, keventää tahtia tai lopettaa tarvittaessa. Näin keho saa mahdollisuuden kokea, että nämä tuntemukset eivät ole vaarallisia, eikä niitä tarvitse vältellä.

Tällainen sietoikkunan laajeneminen voi vähitellen siirtyä myös arkeen. Kun keho on tottunut siihen, että epämukavuus ei ole uhka, myös ahdistuksen tunne voi muuttua vähemmän hallitsevaksi. Samalla liikunnalla on monia muitakin tutkittuja vaikutuksia, jotka tukevat henkistä hyvinvointia: stressihormonien määrä vähenee, mielialaa kohentavat välittäjäaineet lisääntyvät ja unen laatu paranee.

Ahdistuksen kanssa voi oppia elämään

Ahdistuksen tunnetta ei voi täysin poistaa elämästä. Se on osa ihmisyyttä ja joskus merkki siitä, että olemme tekemisissä tärkeiden asioiden kanssa. Sen sijaan sen kanssa voi oppia elämään. Kun ahdistus ei enää tunnu täysin hallitsemattomalta, sen rinnalla eläminen muuttuu mahdollisemmaksi. Liikunta voi olla yksi niistä keinoista, jotka auttavat tässä oppimisessa. Ei siksi, että se tekisi elämästä aina kevyttä, vaan siksi, että se voi tehdä meistä "vahvempia" kohtaamaan epämukavuutta.

Jos liikunta tuntuu vaikealta aloittaa yksin, valmentajan tuki voi madaltaa kynnystä. Kun joku kulkee vierellä, ohjaa ja auttaa pysähtymään myös ajatusten äärelle, ensimmäisistä askelista tulee helpompia. Ahdistuksen kokeminen on osa normaalia elämää, eikä sen lievittämiseen ole yhtä oikeaa tapaa. Liikunta voi tarjota toimivan väylän tunteiden säätelyn tueksi.